Vierailin hiljan kaikkien lapsettomuudesta kärsivien alimmassa helvetissä, eli länsinaapurimme tavarataivaassa... Sinne meno on tuntunut aina jotenkin masentavalle, sillä missään muualla ei vastaan tule niin paljon isoja mahoja ja pieniä vauvoja, onnellisia äitejä ja isiä. Tällä kertaa tunteeni olivatkin kuitenkin aivan erilaiset kuin ennen. Ison mahani kanssa taapertaessa ja uhmaikäisen temppuillessa en todellakaan ollut enää mikään lapseton ja kukaan tuskin pystyisi aavistamaankaan koko asiaa. Huomasinkin omituisesti olevani pahoillani, että menin koko paikkaan, sillä tajusin, että nyt olen itse se, joka aiheuttaa lapsettomille tuskaa. Enkä vain lapsettomille, vaan myös niille, jotka kärsivät itseni tavoin sekundäärisestä lapsettomuudesta. Muistan hyvin ajan, jolloin tuijottelin lähestulkoon vihamielisesti kaikkia raskaana olevia ja pienten lasten vanhempia. Ja eihän minun lapsettomuuteni heidän syytään ollut. Nyt alkoi tuntua sille, että rinnassani pitäisi olla lappu, jossa lukisi, että älkää vihatko minua, lasten saanti on ollut todella kovan työn takana. Muistan myös lukeneeni jostain blogista tai keskustelupalstalta, miten lapsettomat vihaavat sitä, miten raskaana olevat jatkuvasti pitelevät tai silittelevät mahaansa ja nyt tajusin tekeväni itse niin. Niinpä koitin pidättäytyä moisesta puuhasta. Ne, jotka eivät koskaan ole lapsettomuudesta kärsineet, tuskin koskaan koko asiaa ajattelevatkaan. Ja miten he voisivatkaan, sillä sellaista ei voi ymmärtää, mitä ei ole itse kokenut. Ja heitä tuskin liikuttaa se, jos joku lapsettomuudesta kärsivä katsoo pahasti - eihän sellaista oikeesti huomaakaan. Tuntuukin oudolle, kun itse tietää, mille niin monesta tuntuu, ja itsestä on tullut heille murhetta aiheuttava lapsellinen. Hieman omituisia ajatuksia ja tunteita, raskaudella taitaa olla myös oma vaikutuksena asiaan...
PS. Ja yhtä kuin tuo paikka on lapsettoman helvetti on se myös todella huono paikka sellaisille pareille, joiden toinen osapuoli ei ole oikein varma haluaako lapsia vai ei. Jos itse olisin joskus epäillyt sitä, haluanko lapsia vai en, niin luulenpa, että käynnin jälkeen ei olisi paljon lasten saanti kiinnostanut. Sen verran hurjaa meno ravintolamaailmassa oli...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.